Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pulska Pulun tarina:

Alkusanat:

Kutsukaa minua Pulskaksi Puluksi silla siksi minua yleensä kutsutaan. Mutta minua saa kutsua myös Pieru Puluksi tai Paukku Puluski. Nimet on aika osuvia sillä minä olen:

  • Pulska
  • Piereskelevä
  • ja Paukahateleva  (Pulu)

Tämä on tarina siitä miten (valitettavasti) en laihtunut ja (enemmän valitettavasti) synnyin. Jotkut teistä saattaa itkeä... Jotkut nauraa tällä syvälliselle tradegialle (on todella syvällistä ja traagista ajatella koko ajan heseä ja rasvaa.)... tai vähätellä sitä... tai paukautella pierut sileiksi (ei ole hajuakaan mitä se tarkoittaa. Ainut mikä täällä haisee on...

Okei! Minä!)

Koska olen pulu (ja pulska sellainen.) en syö ihmisten ruokaa. Syön sinun tähteesi ja jos käyt hesessä, tulemme toimeen. Kun seuraavan kerran astut Hesburgerin ovista ulos, ripottele tielle hieman mega-ateriaasi. Tai sitten vain osta minulle ateria. TUPLANA! Ja ilman sipulia, kiitos! EIkä salaattia. Tupla rasvatt!

Minulla on oikein hyvä (ruoka)vaisto. JA (ruoka) elämän asenne. Lempi mottoni onkiN:

  1. Kaikki mikä irti lähtee on Syötävää!
  2. Rasvaa ei voi koskaan olla liikaa.
  3. Jos haukut minua pyöreäksi tulee turpaan. Niin, juu, jos jaksan liikkua.

Ja minun upea tunnuslauseeni on:

Jos näytän sinusta pyöreältä, käy optikolla.

Ja salaatti on sontaa (ja erittäin epäterveellistä) ja rasva rulaa!

Minä en oikeastaan harrasta mitään, (en JAKSA! Ja kyllä minä liikun päivittäin! Tien toiselle puolelle HESEEN!) paitsi päivittäisiä Hese-reissuja. Olen ruoka (nam) kriitikko ja jakelen hyviä arvosteluja (puluille. He oikeasti tykkäävät vain tiettyjen ravintoloiden tähteistä.) sillä ruoka ei voi olla pahaa jos siinä on rasvaa.

Syvällinen luku. Numero yksi. Teos kaksi. Kohtaus 6 ja otto 9.

 

Vastsani kurisi. Minulla oli nälkä. Taas.

Kello oli 13.00 ja olin syönnyt viimeksi tunti sitten. On siis sanomattakin selvää, että kuolin nälkään. Teidän ihmisten pitäisi ruokailla enemmän ja roskata sen jälkeen. Ruokkia minua....

 Hese oli pesästäni tien toisella puolella. Minun pitäisi vain (jaksaa) levittää siipeni ja räpiköidä (nälkäisenä) heseen etsimään tähteitä. Jos siis jaksan. Teitysti voisin uhrautua ja pyytää Pulska Pirkkoa hakemaan minulle tähteitä. Mutta jotenkin minusta tuntuu ettei hänellä ole tarpeeksi aikaa (energiaa). Sellaisia me kiireelliset (laiskat) pulut olemme. Nälkäisiä ja kiireellisiä.

Lempi ateriani oli... Mega (joka ei oikeasti ole edes kovinkaan suuri) -kerros - juusto - kana - tai pekoniateria. Mieluiten tuplana.

Juomana haluaisin aina cocaa, mutta nykyajan roskaavat lapset eivtä enää heittele niitä. Tai jos heittäisivät en huomaisi (viitsisi) etsiä niitä.

Ranskalaiset haluaisin aina hyvin suolattuna. Oikeasti. Suola ja rasva ovat ruuan pääasiat.

Mutta siis. Palataanpas nyt hyvin syvälliseen alkuun. Minulla oli nälkä. Todella kova nälkä. Kävin siis tiirailemaan matalasta puskastani ( En voinut asua korkealla puussa kuten muut sukulaiseni, sillä en vain viitsinyt lentää niin korkealle. (Ok, tuo oli valhe. Totuus on se, että siipeni eivät kannattele painoani.)) heseä.

Noin kello 11.00 - 12.00 siellä olisi eniten asiakkaita. Niin, juu. Myös kello 16.00 - 18.00 oli aika täyttä.

 

©2018 Alexandra Stan - suntuubi.com